Annika S. Lindblom: Vaaralliseksi leimattu muukalainen

Haltian valogalleria 6.4.-19.6.2022

Annika S. Lindblomin valokuvanäyttely ”Vaaralliseksi leimattu muukalainen” kertoo supikoirien elämästä. Luonnonvalokuvaajksi v. 2018 valmistunut Annika valokuvasi opinnäytetyönään supikoiria parin vuoden aikana piilokojustaan käsin. Haltian porrasgalleriassa nyt nähtävillä olevat valokuvat ovat siltä ajalta.

”Supikoira (Nyctereutes procyonoides) luokitellaan tänään haitalliseksi vieraslajiksi, jonka levinneisyy­ttä ja olemassaoloa tulisi rajoi­ttaa, koska sen uskotaan hai­aavan muuta eläimistöä. Harva on nähnyt elävän supikoiran, sillä useammin niitä nähdään kuolleena, liikenteen uhrina tien laidalla. Siitä huolima­a – tai ehkä juuri sen takia – ne herä­ävät monissa voimakkaita tunteita. Supikoira on jostakin syystä saanut huonon maineen ja on monien vihaama pelkän olemassaolonsa takia.

Supikoira itse elää lajityypillistä, evoluution myötä kehi­ttynytt­ä elämäänsä; se lisääntyy ja pyrkii selviytymään, täysin tietämätt­ömänä siitä, e­ttä on väärässä paikassa. Se on eläin, kuten mikä tahansa muu. Se hoitaa poikasiaan, hankkii ruokaa, sillä on sosiaalinen elämä ja se elää kuten supikoirat elävät.

1930-luvulla supikoiria istutett­iin Neuvostoliitossa luontoon turkismetsästystä varten. Sen jälkeen ne ovat levinneet Suomeen ja Eurooppaan. Ihminen levitt­i niitä omiin tarpeisiinsa ja sen seurauksista eläimet joutuvat nyt syy­ttöminä maksamaan. Olkoon, e­ttä ne paikoin ovat uhka luonnolle ja niiden kantaa on rajoitett­ava, mutta minusta ne eivät ansaitse vihaa, vainoa tai karmeaa kohtelua.

Näytt­elylläni haluan tuoda esiin supikoiran eläimenä, luonnollisessa ympäristössään ja ilman määreitä”, sanoo luonnonvalokuvaaja Annika S. Lindblom.

Tule katsomaan!

Näyttelylippu ja ääniopastus 13/8 €
Lipunmyynti ennakkoon verkkokaupastamme

Muistathan, että pääset kaikkiin Haltian näyttelyihin Museokortilla maksutta!

Museokortti logo

Luonnonvalokuvaaja Annika S. Lindblom

On kouluhallinnon jä­ättänyt biologi, tätä nykyä luonnonvalokuvaajan tutkinnon suoritt­anut eläkeläinen, jonka suosikkiaiheita ovat linnut, nisäkkäät, metsät, suoluonto ja rannat. Hän asuu läntisellä Uudellamaalla.

”Luonnossa olen onnellinen, ja koen olevani etuoikeutett­u, kun saan kokea jotakin sellaista mitä eivät kaikki saa, tai jotakin mikä ei ole niinkään jokapäiväistä. Kun yhtäkkiä huomaan olevani yksin metsäkauriin, jäniksenpoikasen tai supikoiran kanssa tunne voi olla suorastaan pakahdutt­avaa. Minulle kokemus on tärkeämpi kuin valokuvaaminen, mutt­a kun joskus saa kokemuksen lisäksi vielä onnistuneen kuvan, niin onhan se äärimmäisen palkitsevaa.”

Työskenneltyään yli kaksikymmentä vuott­a koulutoimen hallintotehtävissä hän päätti v. 2015 aloi­ttaa työn ohella valokuvauksen ammatt­iopinnot. Hän hakeutui Axxellin
ammatt­opistoon Kemiön Brusabyyhyn. Tammikuussa 2018 hän  suoritti luonnonvalokuvaajan erikoisammatt­itutkinnon. Hänen opinnäytetyö oli valokuvanäytt­ely, jonka kuvat hän kuvasi parin vuoden aikana piilokojustaan käsin.

”Vietin kojussa yhteensä yli kuusikymmentä yötä ja kuvasin pääasiassa supikoiria. Haltian porrasgallerian näyttelyn kuvat ovat siltä ajalta. Piilokojuissa istumisella on minuun parantava vaikutus ja olen usein kutsunut omaa kojuani terapiakopiksi. Siellä istuessa on aikaa ajatella, ja eläimiä odotellessa on paljon muuta katsott­avaa ja kuva­ttavaa, kuten usva, kuu ja puiden lomitse tunkeutuvat nousevan auringon säteet”, Annika kuvailee tunnelmiaan.

Seuraa Annika S. Lindblomia Instragramissa >>

Nainen istuu piilokojun edessä.

Tämä sivu luettavissa myös kielillä: EN SE